Kennel Shoo Beedoo

Pennut ovat syntyneet 8.3.2018 pentuarkea

2018-03-19T12:22:00+02:00

Alkuvuoden odotetuin ja toivotuin tapahtuma kävi toteen 8.3.2018 kun saimme vihdoin pentuja taloon. Synnytys alkoi ilman suurempia petailuja ja kävi nopeasti ensimmäinen poika syntyi 15.24 135g, seuraava tyttö 15.42 166g, seuraava tyttö 16.11 146g ja viimeinen poika 16.57 148g. Painot ovat lähteneet nousemaan kaikilla kivasti ja tyytyväisiä ovat olleet ensimmäisen 10 pv. ajan. Siru hoitaa pentujaan rauhallisesti ja viihtyy tiivisti pentulaatikossa. Pian avautuvat silmät ja maailma avartuu pennuilla. Pentuja vapaana, ole yhteydessä mikäli pentu kiinnostaa.

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI35272%2F11&RekNoE=FI21047%2F15&Sukupolvet=5

Pentueen sukutaulu yllä <3

Pennut 10 pv. 18.3.2018, kaikilla painot yli 300g

Siru ja pennut 18.3.2018

Vuosi 2017

2017-12-21T11:54:00+02:00

Heippa taas! Kyllähän taas on vierähtänyt blogin päivittäminen. :) Kiireinen vuosi takana niin kuin nyt olettaa voikin ruuhkavuosia elävällä perheenäidillä olevankin. Ajattelin kuitenkin laittaa meidän vuoden tapahtumista hiukka yhteenvetoa.

Alkuvuodesta aloitettiin näyttelyrintamalla Hienon kanssa kivasti tammikuussa Turku KV näyttelyissä kun sijoitus PN2, napsahti ensimmäinen serti vara-cacibin kera. Laumamme kasvoi odotetulla perheenjäsenellä huhtikuussa kun meille muutti sijoitukseen Lauralta kennel Mildstream Mildstream Twised Sister "Inari", olihan taas kevään päiville tekemistä ja uuden opettelua pennun kanssa. Onneksi oli kevät pentu niin pääsi hyvin mukaan kaikkialle kun ilmat olivat melko lämpimät. Keväällä aloitettiin Hienon kanssa agilityn alkeiskurssi Länsi uudenmaan koirayhdistyksen järjestämällä kurssilla. Olipa hauskaa hommaa ja Hienokin tykkäsi. Kesän alussa juhlittiin esikoisen ylioppilas juhlia. Kevään ja kesän aikan käytiin vielä näyttelyitä mutta sertit tuntui olevan tiukassa, elokuussa sitten lopulta onnisti Helsingin ryhmänäyttelyissä ja saatiin PN3 sijoitus ja serti, yhtä uupuu siis muotovalion arvosta. Syksyllä jatkettiin agilityn jatkokurssilla ja paljon on opittavaa (lähinnä minulla) miten voikin oikea ja vasen olla niin vaikeat muistaa. ;) Syyskuussa juhlittiin minun ylläytysjuhlia kun täytin 40-vuotta. Kiitos vielä kaikille muistaneille ja yllätyksen järjestelijöille. Inarin kanssa käytiin ensimmäisissä pentunäyttelyissä elokuussa ja pitkin syksyä muutamassa hyvinkin tuloksin. Kolme kertaa ROP pentu, kerran VSP. Kaksi näyttelyä meni oppirahoina pöytäkäytöksen kanssa 2. sija pikkupentuluokassa ja 3. sija isompien pentujen luokassa. Loppuvuodesta käytiin tietysti joulukuun messarin näyttelyt, Hieno avoimessa ERInomaisena luokkansa toisena kahtena päivänä, kolmantena sileällä ERIlä ja Inari junnuissa ERInomaisesti kahtena päivänä luokkansa toinen, toisena päivänä oikein vara-sertin kanssa, kolmantena päivän ERInomaisesti kolmas luokassaan ja kaikkina päivinä hienosti SA. Aloitettiin joulukuussa Inarin kanssa Nose Work kurssi, hauskaa hommaa ja onhan minulla taitava nenän käyttäjä, tässäkin opittavaa on minulla, oikea aikaisessa palkkauksessa ja koiran lukemisessa. Väsyttävää tuo on Inarille kun pitää tehdä töitä nenän kanssa, nuorelle koiralle mahtavaa tekemistä. Hiljalleen laskeudutaan Jouluun ja seuraavat koitokset näyttelyrintamalla onkin vasta ensi vuoden puolella. Muuten ollaan koirien kanssa käyty normaalisti metsälenkkejä, saatu nauttia täällä etelässäkin muutamia päiviä lumipeitteestä joka taas tänään loistaa poissaolollaan. Ehkä täällä etelässä tähän on tottuminen että talvet ovat leudompia ja vähälumisempia. Toivotamme kaikille hyvää loppuvuotta ja rauhallista joulun aikaa. Lepäilkää, nautttikaa rakkaistanne. <3

Hieno 2016

Hienon serti tammikuu 2017

Pikku Inkku ensimmäinen kesä 2017

Hieno Kouvolan näyttelyissä 2017

Kesän posettelua Hieno

Pöytäreenit Hieno

Inkku kesällä 2017

ROP pentu Inari

ROP Inari velipoika Kauko VSP

Inari ja minä 2017

VSP pentu ja iloinen IIvo

VSP Inari

ROP pentu Inari

Aaron metsässä Inkku ja Hieno

Löysäilyä

Elämä yllättää

2016-08-07T12:33:00+03:00

Raskain sydämmin syksy tekee tuloaan ja meidän perheessä jäseniä on nyt yksi vähemmän. Jouduimme luopumaan yllättäen mummokoirasta ikävän tapaturman vuoksi. Ritva hyppäsi parvekkeen kaiteen välistä ja tippui 3 metrin pudotuksen alla olevalle nurmelle, järkytys oli melkoinen kun tajusin mitä tapahtui. Olimme vanhempieni vuokramökillä Kiskossa. Lähdettiin heti päivystykseen (onneksi oma lääkäri päivysti), matkalla jo tiesin että lopullisen päätöksen edessä ollaan kun iäkäs koira ja takapää pois pelistä. Eläinlääkäri teki pikaisen tutkimuksen, refleksit takapäästä poissa, luut ehjät, pehmytkudosvamma, ilmeisesti välilevyn repeämä. Ainut hoito leikkaus, pitkällä toipumisella, päädyttiin eutanasiaan. :( Toisaalta Ritvan lähtö oli hyvinkin koiran näköinen ja onneksi sillä oli pitkä elämä jo takana. <3

RIP Aurtean Scarlet Sabina "Ritva" 24.1.2002-1.8.2016

Pikku Ritva juuri uutteen kotiin tulleena 2002

Kolmikon unet takaata Ritva, Irma ja Aune

Rakasti aurinkoa

Aurinko

Kerttu ja Ritva

Huhtikuu 2016

http://www.youtube.com/watch?v=908IZPBag30

Hieno 9vko.

2015-05-06T19:11:00+03:00

Pennut lentäneet pesästä mutta onneksi Hieno jäi meitä tänne viihdyttämään. Helppoa on ollut kun pentuja on vain yksi, kyllä pennuissa alkaa olla kova viihdyttäminen ja huoltaminen 6 viikon jälkeen. Hienon kanssa käytiin viikonloppuna katsomassa kolmosen jalkapalloturnausta Vantaalla. Hyvin jaksoi mukana kulkea. Autossa vähän piippaili menomatkalla mutta tulomatkalla taisi väsy viedä voiton pienestä. Saattiin kuvia otettua Hieno 9vko.

Pennut 7 vko. Kohta pesä tyhjenee.

2015-04-22T15:35:00+03:00

Pennut jo 7 viikkoa, huomenna 8. Ensimmäiset lähtevät perjantaina uusiin koteihin ja viimeiset lauantaina. Aika on mennyt vauhdilla ja pennut taitavat olla jo valmiita lähtemään. Isoja ja reippaita koiran alkuja. Saatiin vielä otettua kuvia tällä viikolla.

Koko poppoo

Iloinen-Elma 'Bo'

Ihme-Mies 'Ile'

Iso-Iisakki 'Jetsu'

Into-Nyyrikki

Ihana-Taimi 'Hieno'

Ihmeellinen-Ilmi 'Siru'

PENTUJEN PÖYTÄHARJOITTELUA

2015-04-09T19:05:00+03:00

Vihdoin kuvia pennuista. Pahoittelen osa kuvista hiukka sumeita, oli joku pikkukäsi käynyt vähän muuttamassa asetuksia. Eilen otettiin nämä eli 5vko 6pv.

Iso-Iisakki

Into-Nyyrikki

Iloinen-Elma

Ihme-Mies

Ihmeellinen-Ilmi

Ihana-Taimi

ULKOILUA PENTUJEN KANSSA

2015-04-09T17:56:00+03:00

Pennut kasvaa kovaa vauhtia, tänään 6 viikkoa täynnä. Eilen käytiin eläinlääkärin tarkastuksessa ja samalla tunnusmerkittiin koko porukka. Kaikki hyvin ja pennut valmiina uusiin koteihin. Aune hoitaa vielä pentuja, yöt nukkuu jo meidän kanssa. Pennut ovat päässeet tutustumaan muihin koiriin ja vähän Aura leikkii jo niiden kanssa. Ritva on ottanut itseoikeutetusti tiukan linjan, kunnolla pitää olla vanhan koiran lähellä tai tulee lähdöt. Maisa on kiinnostunut ja viettäisi pentujen kanssa enemmän aikaa mutta Aune on melko tarkkana ettei liian tuttavallisesti kuitenkaan, saattaa johtua Maisan valeraskaudesta että on vähän tarkkana, jännä juttu että tässä laumassa kaikki kolme (Aune, Maisa, Aura) aloittivat valeraskauden kun pennut syntyivät. Ritva ei samaan meininkiin lähtenyt, tiedä sitten vanha ja viisas(ko) :)

PENTUJEN KUVAT

2015-03-29T20:49:00+03:00

Niin se vaan viikot vierii ja pennut jo 4 viikkoa. Pulloruokinta on saanut jäädä ja pienet ovat siirtyneet syömään jo lautaselta. Hyvin tuntuu ruoka maistuvan. Hyvin ovat pennut jo alkaneet kiinnittää huomiota ympäristöön ja toisiinsa, pientä painia ilmassa ja muutenkin välillä jo tehdään muutakin kun syödään ja nukutaan. Ensimmäiset pennun katsojatkin kävivät sunnuntaina. Saatiin kuviakin otettua pennuista perjantaina, tyydyimme naama ja istuma kuviin. Muutama seisotus kuva yritettiin ottaa mutta osoittautui hieman haasteelliseksi niin annetaan pienten kasvaa vielä hetki niin eiköhän sitä sitten jotain saada otettua.

Into-Nyyrikki

Iloinen-Elma

Ihana-Taimi

Iso-Iisakki

Ihme-Mies

Ihmeellinen-Ilmi

Tässä I-pennut nyt nimineen ja kuvineen esittäytyy. Kaksi pojista etsii vielä omia kotejaan.

PENNUILLA ON NIMET

2015-03-20T17:04:00+02:00

Pitkän pohdinnan ja pyörittelyn jälkeen pennut ovat saanet nimet.

Ensimmäisenä syntynyt tyttö (punaniska) Iloinen-Elma

Toinen tyttö (punapylly) Ihana-Taimi

Ensimmäinen poika (valkopylly) Ihme-Mies

Toinen poika (valkoniska) Into-Nyyrikki

Kolmas tyttö Ihmeellinen-Ilmi

Kolmas poika (valkoselkä) Iso-Iisakki

Pojat 2vko.

Tytöt 2vko.

KASVATTAJAN VAIKEITA PÄÄTÖKSIÄ

2015-03-17T10:12:00+02:00

Kiirettä on pitänyt joten nyt vasta ehdin kirjoitella lisää pennuista ja siitä miten täällä on lähtenyt sujumaan pentujen synnyttyä.

Ensimmäinen viikko meni hyvin pentujen kanssa, kaikki kasvoivat ja Sara hoiti pentuja antaumuksella. Perjantaina 6.3. kuitenkin pentujen ollessa 8 pv. ikäisiä ensimmäisen kerran huomasin aamulenkiltä ennen 7 tullessa että Saralla ei ollut kaikki kunnossa, levoton, läähättävä, petaileva. Totesin että taitaa olla kalkkikrampin oireet (olinhan Aunen kanssa tämän jo H pentujen ollessa 3 vko. läpi käynyt). Ei muuta kun soittoa päivystykseen, koira ja kaksi nuorinta lasta autoon ja kohti Inkoota missä meidän päivystävä lääkäri tällä kertaa oli. Sara petaili koko matkan raivokkaasti ja kramppasi. Lääkäriin päästyä laitettin Sara heti kanyyliin ja kalkkia tippumaan. Hetken päästä Saran olo helpotti silmin nähden ja voitiin huokaista helpotuksesta, toistaiseksi. Pentujen hoitaminen sujui hyvin ja seuraava yö meni itsellä pitkälti valvoessa emän ja pentujen vointia. Hyvälle näytti ja viikonlopun aikana kävi Saran sijoituskodin omistaja Sari katsomassa pentuja ja Saraa.

Viikonloppu meni ja päästiin arkiseen aherrukseen. Hieman jo huokaistiin helpotuksesta että nyt vaan mennään rauhassa eteenpäin Saran ja pentujen kanssa. Ruoka maistui kohtuullisesti ja Sara viihtyi hyvin pentujen kanssa. Tiistai 10.3. aamulla kuitenkin huomasin että nyt ei kaikki ole aivan kunnossa, palattiin lenkiltä takaisin ja soitto eläinlääkäriin, kalkkikramppi uusi. Aamusta sitten jälleen kalkkia suoneen ja kotiin seuraamaan tilannetta. Saatiin taas huokaista helpotuksesta hetkeksi. Ruoan lisänä aloitettiin kalkki ja D vitamiini aiempaa isommalla annostuksella kolme kertaa päivässä.

Sara hoiti pentuja jälleen antaumuksella. Jouduin kuitenkin säännöstelemään imetystä kolmen tunnin välein ettei pennut imeneet nonstop maitobaaria. Tiesi siis valvomista, tosin kyllä sitä oli jo muutenkin huolesta valvottu koiran vointia joten pää asia että pennut kasvaa ja Sara voi hyvin. Ruoka maistui jälleen mukavasti. Kalkin antaminen oli tietysti oma taiteen lajinsa mutta sekin saatiin maksamakkaraan sekoittaen kitusiin kolme kertaa päivässä hyvin menemään. Perjantai 13.3 (epäonnen päivä ;) ) yöllä huomasin että Sara on jälleen levoton eikä rauhoitu nukkumaan viereen, hengitys työlästä, vaelteli, oksenteli ja jälleen ei muuta kun soittoa päivystyvälle. Koira autoon ja Inkoo kutsuu. Sara oli levoton ja petaili raivokkaasti matkalla, oltiin vähän ennen lääkäriä vastaanotolla ja kyllä odottavan minuutit olivat pitkiä. Vihdoin valot vilahti ja lääkäri oli paikalla, koira autosta ja ei hetkeäkään liian aikaisin, nyt oli todella kiire. Sara kramppasi vielä kun otin autosta syliin mutta huokaisi kerran voimakkaasti ja meni aivan veltoksi, onneksi lääkäri huomasi että nyt ollaan todella pulassa, kirjaimellisesti juoksi hakemaan tarvikkeet ja ei muuta kun kanyylia suoneen ja kalkki tippumaan, huh. Hetken näytti jo pahalta ja Saran sydän oli huonossa rytmissä mutta pian alkoi tilanne parantua ja muutaman minuutin päästä oli jo istumassa pöydällä se näköisenä että mitäs me taas täällä, koska lähdetään. Lähellä oli totesin ja niin totesi lääkärikin. Sitten lähdettiin kotia kohti kalkkipiikkien kanssa, jälleen kerran.

Nyt oli sitten valintojen paikka että miten jatketaan tästä eteenpäin. Emän voinnin vuoksi päädyin tekemään ratkaisun että pennut on vieroitettava heti, Sara ei kestäisi enää yhtään imetystä. Onneksi minulla oli emonmaidon korviketta kotona jotta sain pennuille kuitenkin maitoa edes vähän, olihan se säätöä ensimmäinen vuorokausi kun eivät oikein tajunneet mistä on kyse. Sara lähti kotiin kun verikokeiden tulokset olivat tulleet, veren kalkki 2,1 (viitearvot norm. 2-3). Lauantaina uusi käynti eläinlääkärillä, verikokeet ja calastop kuuri, sydämen kuuntelu. Kalkkiarvo 2,5.

Sitten alkoi uusi vaihe pentujen elämässä. Aluksi laitoin lämpöpullot pentulaatikkoon teddyjen alle molemmin puolin että pennuilla olisi riittävän lämmin kun emä ei ole lämmittämässä. Pullosta ruokaa ja pissatuksen, kakatuksen opettelua minulle. Vaikealta tuntui ja pennut hieman kärttyisiä, jopa niin että Aune (pentujen mummo) hieman huolestui huudosta. Päästin sitten katsomaan pentuja ja Aune katsoi ihmetteli ja parkkeerasi pentulaatikkoon, otti pennut tissille ja alkoi hoitaa niitä kuin olisivat omia. Sain siis todellisen varaäidin laatikkoon, huolet häivenivät.

Ensimmäisen vuorokauden Aune hoiti pentuja edelleen esimerkillisesti, ei suostunut edes käymään tarpeillaan kun pakottamalla. Pennut tuntuivat rauhallisilta ja Aune nautti kun sai pieniä hoitaa. Pulloruokinta alkoi sujua vaikka pennut kovin Aunen tisseillä kävikin, tulihan sieltä maitoa kun oli valeraskaus mutta ei riittävästi palleroiden tarpeeseen.

Hyvin on nyt mennyt, pennut syö hyvin ja Aune hoitaa, nukkuu laatikossa kaiken ajan, yöt ja päivän. Ruokakin on nyt tarjoiltu laatikkoon, lenkille lähtee kyllä kun mennään mutta sieltäkin kiire on kova takaisin pentujen luokse. Oikea aarre tämä koira.

Tytöt

Pojat